Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Muuttohommia

Olemme muuttaneet, jatkossa löydät meidät osoitteesta http//sarjatuli.net!

FI MVA

Tänään koitti Capon lomaltapaluun aika. Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä kontrollissa jolloin Capo sai terveen paperit – jalan vaurio on parantunut parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi keskiviikkona kävi vielä hieroja katsastamassa lihaksistonkin kunnon, oikealla puolella oli hiukan jäykkyyttä tietysti siitä johtuen että vasen puoli on ollut vähäisemmällä käytöllä, mutta niistäkin päästiin ja nyt Capo liikkuu todella hyvin ja ensi viikolla saamme jatkaa taas treenejä.

Ritari Räkäparta palasi siis lomalta oikein rytinällä, Porvoon näyttelystä kotiintuomisina jos oikein koko litania kirjoitetaan, VAL ERI1, SA, PU1, SERT, ROP ja tällä tuloksella Capo viimeisteli Suomen Muotovalionarvonsa. Tuomari Anne Sume ihastui kovasti Capon liikkeisiin ja temperamenttiin. Ja nehän onkin yhtiä meidän murun vahvimpia puolia.

Arvostelu kokonaisuudessaan kuului näin:

Erinomainen tyyppi. Lyhytrunkoinen. Hyvät mittasuhteet. Pitkä hyväilmeinen pää. Kuono-osa saisi vielä vahvistua. Hyvä purenta. Hieman kevyet korvat. Erinomainen ylälinja. Hieman pystyasentoinen häntä. Suora edestä. Suora olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Voimakas syvä, hieman lyhyt rintakehä. Hyvälaatuinen turkki. Temperamenttiset liikkeet.

Lahdessa

Tänään käytiin kyläilemässä Lahdessa Lindan, Nitan ja Noomin luona. Koska Capo on edelleen riehumiskiellossa ja Luna puolustaa pentua, otin mukaan vain Xenan. Lisäksi yritän liikkua Xenan kanssa kaksinkin aika paljon varsinkin uusissa paikoissa, koska vaikka on hyvä että kaikki kolme tulevat porukassa toimeen, en halua että Xena oppii aina luottamaan vain toisten koirien tukeen. Caposta sen verran että nyt mennään viidennellä liikunnallisemmalla päivällä ja pikkumies on täysin oireeton edelleen. Nyt siis uskaltaa jo olla aika optimistinen sen suhteen että selvittiin säikähdyksellä ja reilun viikon päästä se saa jo juosta vapaana ja ehkä vähän treenatakin.

Mutta siis Lahteen. Ensin käytiin Lindalla ja Xena pääsi ensi kertaa kokeilemaan kerrostalon portaita ja muita vähän liukkaampia pintoja, tosin neiti Maailmanomistaja ei lainkaan huomannut tällaisia pikku muutoksia alustassa. Näppärästi ja tarmolla mentiin kolmanteen kerrokseen. Sieltä ajeltiin Löytynmäkeen juoksuttamaan koiria, kuvia ei tullut otettua kauheasti mutta jotain kuitenkin. Tai no ei ajeltu suoraan kolmannesta kerroksesta, laskeuduttiin katutasolle ensin. Eheh.

Alkuun Xenan mielestä sauvakävelijämies olisi voinut painua sinne missä pippuri kasvaa, mutta siinähän sitten opeteltiin sitä että pitäskö se pää pitää kiinnikin välillä. Leikkiä Xena ei vielä uskaltanut isojen tyttöjen kanssa, Luna kun on leikeissään vähän raju eikä Xena ole senkään kanssa uskaltanut oikein leikkiä, luulen että siitäkin johtuen se väistää isoja aika paljon. Toki se juoksenteli niiden kanssa eikä ollut pelokas, mutta pysyi sivussa kun Nita ja Noomi leikki patukalla. Lopuksi Xena sai patukan itselleen ja tepasteli se suussaan ympäriinsä ylpeänä. Ja vähän repi myös. Ja tietty uudessa paikassa oli paljon kiinnostavaa tutkittavaakin, mihin Xena keskittyi suurimman osan aikaa. On se reipas! Myös 2,5h/suunta ajomatkat meni hienosti, Xena on oppinut matkustamaan nätisti autossa ja nytkin lähinnä nukkui häkissä tai katseli istuen maisemia.

Kun Capo on treeneistä sivussa niin pitihän sitä agilitya päästä kuitenkin edes vähän treenaamaan, ja tämän treeni-innon uhriksi joutui Xena. Kaapattiin isäntä mukaan kameraa käyttelemään ja suunnattiin kohti Ojankoa.

Aloitettiin puomin harjoittelulla, ensin tietysti vauvapuomilla joka on hieman matalampi ja leveämpi kuin normaali puomi. Lisäksi siinä on vähän pitävämpi pinnoite kuin normipuomissa. Ensin tipauttelin nakkeja Xenalle pitkin matkaa ja ensimmäisellä kerralla ylös tultiinkin reippaasti mutta sitten korkeimmalla kohdalla alkoi vähän huipata ja piti nojautua vähän mutsiin että herraisä mihin kaikkeen pieni malinoispentu oikein tungetaan. Tätä kesti kuitenkin ehkä noin sekunnin sadasosan ja sitten mentiin taas hirveätä vauhtia eteenpäin. Vielä toinen kerta otettiin nakeilla ryyditettynä mutta sitten Xenan mielestä puomi oli jo niin hauska vempele että ei sille paljon nakkeja ehtinyt jaella vaan viiletettiin alastulolle asti ja siellä vasta sitten syötiin targetilta. Jumalaton vauhti sillä oli heti alkuun ja alastulolla sai tarkkaan katsoa että se tosiaan jarruttaa sinne eikä vedä täyttä häkää alas asti. Muutaman toiston jälkeen miehistö olisi lopettanut puomin tekemisen mutta Xena oli eri mieltä, ja useaan otteeseen kun sille hetkeksi selän käänsi niin samassa neiti X oli jo viilettämässä puolivälissä puomia kun oli niin kauhean hauskaa. Eipä siinä sitten muuta kuin äkkiä perään että ehtii alastulolle valmiiksi…

Sitten siirryttiin putkelle. Xenahan on kerran aiemmin tehnyt putkea, mutta silloin se juoksenteli vain Capon perässä sitä läpi. Nyt oltiin ensi kertaa tekemässä sitä ihan itsekseen. Ensin laitoin suoran putken päähän lelun odottamaan jotta Xena näkisi sen, mutta Xena oli sitä mieltä että vinkulelu ei ole yhtään niin hauska kuin mutsin lahkeessa roikkuminen. Niinpä vaihdoin putken päähän odottamaan targetin nakkeineen ja hupskeikkaa kun putkea suoritettiinkin taas hirveätä vauhtia. Tätä toistettiin pari kertaa ja sitten sujui jo siinä määrin reippaasti että lähdin ohjaamaan sitä viereltä. Putken suu piti näyttää sille toki vielä selkeästi että tarkoitus on suorittaa se eikä vaan juoksennella mutsin perässä, mutta hiffattuaan idean mentiin taas kovalla innolla. Jälleen pari toistoa ja sitten lopetettiin. Tai miehistö lopetti, Xenahan suoritti putken vielä muutaman kerran lisää… Mutta mikäs sen parempaa kuin että koiralla on kivaa.

Pentutreffit

Eilen käytiin Rebeccan kanssa lenkkeilemässä hiekkakuopilla, Rebecalla oli mukana Cecil-pentu ja aiemmin jo blogissa näkynyt William. Meiltä mukaan pääsi vain Xena kun Capo on edelleen saikulla ja Luna taas ei anna muiden leikkiä oikein keskenään ja nimenomaan oli tarkoitus että Xena pääsee Cecilin kanssa leikkimään ja muutenkin morjestamaan vieraita koiria hyvässä hengessä. Kaikki kuvat nähtävissä täällä.

Ennen lenkille lähtöä kävin vähän kävelemässä Xenan kanssa Viikissä katselemassa sivistyneen maailman menoa, ihmisiä, pyöräilijöitä, asvaltoituja katuja… Xenan mielestä oli hauskaa eikä edes kovaa kuuluneet lentokoneiden äänet häirinneet. Hiekkakuoppien parkkikselle päästyä tyrkkäsin sen jälleen hihnaan, kolmatta kertaa sen elämässä, ja Xena käveli hihnassa koko matkan kauniisti niinkuin olisi tehnyt sitä itse asiassa aina. Hiekkakuopalla se myös pulahti ihan suorilta veteen sen kummemmin miettimättä, ja lähti ihan uimaankin vaikka tekniikka ei vielä kyllä ollut oikein hallussa, vaan Xena ui ikäänkuin ylöspäin mikä on aika yleistä vähän uineilla koirilla.

Cecilin ja Williamin kanssa Xena tuli oikein mainiosti toimeen ja käyttäytyi kunnolla. Varmasti mennään samalla kokoonpanolla vielä uudelleenkin lenkille!

Hauska sattuma oli kun meille jo tullessamme kerrottiin että yhdellä kuopista on töissä ruumiskoira,  ja lenkin loppuvaiheessa koiran ohjaaja oli huomannut että mulla on mukanani malikanpentu, ja tuli kysymään että mistä se on kotoisin. Paljastui että kyseinen koira oli Xenan isä Leo, Dubion Legolas. Oikein kukaan ei ollut ensin uskoa että oikeasti siinä isä ja tytär kohtasivat sattumalta metsikössä, ja kuviakin oli otettava todisteeksi. Tässä Leon poseerausta:

Puolivälissä

Capon saikku on saavuttanut puolivälinsä. Viikko siis takana ja viikko edessä, joskin vielä täyslevon lopettamisen jälkeen se saa ottaa ainakin viikon vielä rauhallisemmin ja treenaamatta, mutta kulkea vapaana. Nythän se on saanut kävellä vain valjaissa ja vain erittäin lyhyitä lenkkejä, lähinnä sen verran että tarpeet on saanut tehtyä. Se on ollut kyllä muutenkin normaalia rauhallisempi, eikä esimerkiksi lenkeillä ole vetänyt lainkaan vaikkei ole saanut juosta nyt yli viikkoon. Lisäksi se on vielä enemmän mammanpoika kuin yleensä, koko ajan pitäisi saada nukkua ihan minussa kiinni. On se vaan maailman parhain pieni koira, ja varsinkin nyt kun se on ollut kipeä, olen päivittäin miettinyt kuinka järjettömän paljon noin pientä eläintä voi oikein rakastaa. Capo on vaan niin erityinen. <3

Sisällä juniorit on saaneet leikkiä olohuoneen isolla matolla jotta Capolla olisi edes vähän äksöniä joka helpottaisi sitten sitä ettei pääse muuten paljon liikkumaan, ne kun leikkivät tuossa matolla maaten ja yleensä vielä niin että molemmat ovat selällään, ja niin Capon jalka ei rasitu. Sisäleikkien myötä Lunakin on innostunut monta kertaa hakemaan lelun ja tarjoamaan sitä minulle, ja sitten Lumppari on saanut leikkiä vetoleikkiä samalla kun junnut möyrivät matolla. Hirveän hyvin koko porukka toimii yhteen, nyt vaan odottelemaan että Capon jalka olisi varmasti parantunut ja pääsisi taas viemään kaikki kolme yhdessä metsälenkille.

Potilas Räkä

Ritari Räkä on taas käynyt lääkärissä. Kun ontuminen jatkui vielä eilenkin, varasin sille täksi päiväksi ajan toiselle eläinlääkäriasemalle josta myös röntgen löytyy. Minkään koiran terveyden kanssa en tietysti halua ottaa riskejä, mutta kaikkein vähiten silloin kun kyseessä on Capon jalka. Se on niin aktiivinen koira, että nytkin on jo parin päivän aikana sydäntä raastanut kun sen liikuntaa on pitänyt niin paljon rajoittaa. Missään tapauksessa en halua ottaa mitään riskiä siitä että ongelma olisi pitkäaikaisempi, ja siksi päätin että nyt otetaan varman päälle ja vaikkei mitään uutta löytyisikään niin olispahan ainakin katsottu.

Tämänkertainen lääkäri oli huomattavasti tarkempi tutkimuksissaan, ja totesi ettei Capon selässä ole mitään vikaa vaan ongelma on polvessa. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään, ei nestettä eikä mitään muutakaan ongelmaa, joten suurta vikaa ei voi olla, muuten edes nestettä olisi kertynyt jos ei muuta. Vieläkään Capo ei hirveästi reagoinut mihinkään paineluihin, mutta ihan vähän tuohon polveen kuitenkin. Epästabiilisuutta polvessa ei ollut. Niinpä lääkäri totesi että polven ristisiteessä voi olla pieni vaurio, ja hoidoksi saatiin lepoa kahdeksi viikoksi eteenpäin. Siinäpä sitä sitten on kun yrität tuon hullun pitää levossa etenkin kun on penikka talossa, mutta eiköhän se onnistu kun pidetään mielessä että tulevaisuudessa on kivempi juosta kun on paikat kunnossa.

Pelottaa vaan niin perhanasti että joku menee isommin vikaan tuon ristisiteen kanssa, sormet ristiin että tästä nyt kuitenkin selvittäis säikähdyksellä.

Lomaa loman perään

Asiat täytyy tehdä täysiä sillon kun asioita annetaan tehtäväksi. Sitä mieltä on Capo myös lomailusta, ja sopivasti samana päivänä kun treenikauden oli taas määrä alkaa agilityn ryhmätreeneillä, herra Räkä alkoi ontua. Tuju loma siis, sano. Räksää ei näy kyllä pikku kivut paljon haittaavan, huomasin eilen ontumisen kun Capo juoksi TÄYSIÄ – kolmella jalalla. Yhdelle kissoista oli jo etukäteen varattu lääkäriaika eiliselle ja Capo pääsi samalle reissulle mukaan, eipä siis tarvinnut paljon lääkäriin pääsyä odotella. Ensin jalasta ei tuntunut oikein löytyvän yhtään mitään vikaa, eikä se lopulta siellä ollutkaan. Capon ristiselästä vasemmalta puolelta löytyi pehmytkudosvaurio, joten Capo jatkoi sujuvasti lomaansa keskeytyksettä ja niin jäi tekemättä treenikauden aloitukset kaikissa lajeissa ja myös sunnuntaiksi suunniteltu kisakauden avaus. No, tärkeämpi se koiran terveys on kuin kisaaminen ja muu sellainen, mutta piru vie kun olin jo kuola valuen odottanut että pääsis Capon kanssa raunioille ja agilityradoille humputtelemaan.

Nyt se saa lepäillä ainakin puolisentoista viikkoa, ja jos ontuu vielä sen jälkeenkin, menen käyttämään sen röntgenissä, eläinlääkärillä jolla kävimme eilen, ei röntgeniä ollut käytettävissään.

Eilen lähdin kuitenkin Ojankoon katsomaan agilitytreenejä kuunteluoppilaaksi ja otin mukaan Xenan katselemaan suurta maailmaa ja tottumaan taas uusiin asioihin. Iskin sille pannan päälle toista kertaa sen elämässä ja ensimmäistä kertaa vaadin sitä kulkemaan hihnassa, mutta eipä pientä malinoisia niin vain hetkautettu. Hän siellä käveli häntä pystyssä kentän laidalla kuin omistaisi itse asiassa koko koiraurheilukeskuksen, eikä haitannut rakennustyömaan, helikoptereiden, jyrisevien autojen tai minkään muunkaan äänet. Tai mikään muukaan. Muita koiria Xena lähinnä komenteli, ja agilitya katseli istuen kauniisti jaloissa. Ihana pieni pakkaus!

Ennen Capon saikkua ollaan käyty paljon jälleen uimassa ja läträämässä sekä tietysti lenkkeilemässä oikein urakalla. Tässä joitakin tunnelmia viime päiviltä:

Menoja

Nyt kun miehistökin on lomalla, on rallattu koirain kanssa ties ja missä. Tänään otin heti aamusta koko köörin mukaan ja suuntasin ensialkuun kohti Ojankoa, jossa tehtiin ensin Capon kanssa lyhyt agilitytreeni. Intoa sillä on niin maan pirusti, ja mielelläni olisin intoa latistamatta joten varsinaista ensi viikolla tapahtuvaa ryhmätreenien ja kisakauden aloitusta ennen pyrin pitämään treenit mahdollisimman lyhyinä ja hauskoina. Edelleen keskityttiin lähinnä kontakteihin. Viime treenit olivat tauon ja sitä edeltäneen kisojen kontaktivirheiden jälkeen ensimmäiset, ja silloin palauttelin Capolle mieleen että mitä siellä alastulokontaktilla olikaan tarkoitus tehdä. Tänään treeneissä kovassakin vauhdissa Capo teki melkein käskyttä kaikki kontaktit hienosti ja puhtaasti ja siitä huomasi että asia on tullut selväksi. Niinpä siis muutaman toiston jälkeen leikit päälle ja otin taas hetkeksi Xenan vielä kentälle juoksemaan Capon kanssa. Tällä kertaa Xena meni kentällä kuin olisi omistanut sen huolimatta viereisestä rakennustyömaasta ja sieltä kuuluvista kovistakin äänistä.

Kenttähommien jälkeen pakkasin taas koirat autoon ja ajelin Petikkoon jossa koirat pääsivät ennen remmilenkkiä päästämään niitylle turhat höyryt pois. Xenan mielestä muiden touhut oli kyllä hyvin mielenkiintoisia, mutta toisaalta mutsi on oikeastaan (vielä toistaiseksi) kivempi, joten sillä niittyily meni lähinnä muiden koirien ja minun välillä juoksemiseen. Mutta mikäpä siinä, kaikilla kolmella oli hauskaa, ja niityllä hengailemisen jälkeen käytiin vielä remmilenkillä läheisillä lenkkipoluilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin autolla liikkeellä yksin kaikkien kolmen kanssa ja myös ensimmäinen kerta kun olin remmilenkillä kaikkien kolmen kanssa. Xena nyt ei ollut remmissä, mutta muut kaksi olivat koska liikkeellä oli paljon muita ulkoilijoita ja kolmen koiran ohittaminen kapealla ei ehkä ole kaikkein helpointa jos en satu huomaamaan tulijoita. Niinpä turvallisuuden vuoksi Capo ja Luna olivat kiinni kun olivat jo vapaana päässeet rallaamaan. Ja muutenkin ihan hyvä välillä muistuttaa mieleen hihnassa kulkemisen saloja kun yleensä ottaen ei tule pidettyä koiria kiinni juuri muuta kuin ehkä treeneissä, kun asutaan niin metsässä.

Olen kuitenkin tavattoman tyytyväinen kaikkien hyvään käytökseen ja siihen, kuinka vaivatonta noiden kanssa oli liikkua missä vain. Koiraharrastus <3

Syntyny rellestää

Tänään Capo ja Xena yhteistuumin saivat oivalluksen ja keksivät että miten se leikkiminen sujuis yhdessä! Miehistöä tämä miellytti erityisesti siitä syystä, että oli sitten semmoinen hetki että olisi voinut vaikka tehdä hetken koneella hommia ilman että pieni malinuaa repii lahkeesta. Olisi voinut. Jollei olisi ollut asiasta niin innoissaan että oli heti mentävä ottamaan kuvia todisteeksi.

Painihommaoivallusten lisäksi ollaan oivallettu muutenkin asia jos toinenkin menneinä päivinä. Eilen kävin isännän Motonet-käynnin aikana pentukoiran kanssa katselemassa maailman menoa Espoon keskustan suunnilla. Istuttiin mukavasti nurmikolla ja katseltiin uusia juttuja kuten: auto, ohikulkija, liukuovet. Täällä kotona kun ei juuri näy ihmisiä eikä autoja, paitsi tietty omat sellaiset. Jännää oli, kaikenlaiset uudet jutut, mutta vähän maltettiin leikkiäkin. Iskin Xenalle tuolloin kaulapannan ja hihnankin ekaa kertaa päälle mutta hän ei tainnut sitä lainkaan huomata. Kukas mistään pukineista välittää kun on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuten ihmisten lahkeet, niitä voi paremmin purra. Vaikka voi vähän hihnaakin.

Illalla Capon kanssa käytiin ensimmäistä kertaa treenailemassa agilityjuttuja kesätauon jälkeen, ja oli se makee. Ja nopee. Ja innoissaan. Kiljunta vaan kävi kun otin sen autosta treenikentän pihalla koska mikä vois olla siistimpää kuin agilityhurjastelu. Ei mikään. Paitsi oikeastaan mikä tahansa hurjastelu käy. Kun alkoi sataa, päädyttiin kuitenkin halliin treenaamaan, itseä ei niin sateet haittaa mutta Capon mielestä sade on vähän ällöä treenatessa, lenkkeillessä tai muuten se ei haittaa ja agiliitäessäkin se kyllä tekee sateessakin mutta niin pirun hitaasti. Viime kisoissa otettujen parin kontaktivirheen takia painotin treeneissä kontakteja ja etenkin sitä että ne otetaan myös vaikka ois hirveä vauhti ja kiire ja ihanaa, muutoin keskityttiin lähinnä vaan hauskanpitoon. Ei oikein ollut mitään mitä ois tarvinnut hinkata tai hioa, kaikki takaaleikkaukset, takaakierrot, persjätöt, jaakotukset sun muut sujui kuin vettä vaan. Ja Capolla oli niin kovasti hauskaa!

Capon vuoron jälkeen pääsi Xena halliin leikkimään. Capo saa aina treeninsä päätteeksi leikkiä ja juosta kentällä mielensä mukaan, ja otettiin Xena mukaan juoksemaan ja tutustumaan halliin. Vähän sitä jännitti hallin kattoa rummuttava kova sade, mutta sitten se päätti että jollei Capoa haittaa niin sitten ei haittaa pieniä malinoisejakaan! Siellä juoksivat kenttää ympäri ja lopuksi Xena suoritti Capon jäljessä putkea. Capo usein tykkää lelu suussa hyppiä esteitä ja suorittaa putkia oman mielensä mukaan, ja eilen oli näemmä putkipäivä. Oli niin kivaa, ja Xena ei tainnut edes ensin tajuta että nyt mennään putkeen kun se vaan häselsi Capon perässä. Lopulta Xenan mielestä oli tosi hauskaa juoksennella putkea ihan itekseenkin. Kyseessä oli toki lyhyt suora putki josta näki läpi, eikä mulla varsinaisesti ollut tarkoituksena tehdä yhtään mitään treenijuttuja vielä vaan lähinnä käyttää Xenaa katselemassa uusia juttuja. Mutta mikäpä siinä kun toisilla näytti olevan hauskaa!

Autossa Xena joutui ensi kertaa matkustamaan häkissä ja siitäkös pieni malinois närkästyi ja ensimmäisen vartin yritti huutaa täysiä eläinsuojelijoita paikalle. Lopulta se tajusi ettei kukaan ole häntä tulossa auttamaan ja rauhoittui loppuajaksi matkustamaan ihan kiltisti. Ensimmäisellä parilla autoilukerralla Xenaa vähän jännitti koko hölmö autoilupuuha, mutta kolmannella kerralla hän matkusti jo kuin vanha tekijä ja ainoastaan vähän halusi antaa kuskille ohjeita siitä miten sitä autoa kuuluu ajaa.

Capo tuntuu olevan muutenkin Xenan esimerkki elämässä, Capolta se usein katsoo että mites nyt pitäisi reagoida jos ei oikein itse tiedä. Tänään isäntä hioi hiomakoneella noin metrin päässä siitä missä oleskeltiin koirien kanssa ja Xena ensin näytti siltä et jumankekka mikä toi on ja mitä tässä nyt pitäs sitten tehdä, mutta kun Capo ja Luna puuhaili omiaan mitään välittämättä, Xena päätti ettei hänkään viitsi pikkujutuista numeroa tehdä ja lähti rallaamaan Capon mukaan. Mutsin kultamurut. <3

%d bloggaajaa tykkää tästä: