Kysymyksiä

Kysymyspostauksia on tullut vastaan muutamissa seuraamissamme blogeissa joten pistetään pystyyn omakin. Tarkoituksena siis on, että kaikki te innokkaat (:D) lukijamme saatte kysyä ihan mitä tahansa mieleen juolahtaa, tietysti poislukien liian henkilökohtaiset ja muuten epäilyttävät kysymykset! Kysymyksiä voi kysellä 1.2. asti, kukin voi laittaa kysymyksiä tulemaan sen määrän minkä haluaa ja kirjoittelen vastauspostauksen sitten tuon päivämäärän mentyä umpeen.

Ei kun sitten vaan kyselemään sitä mikä mieltä askarruttaa!

Julkimot osa 535463372

Hulttiot on taas olleet esillä vähän siellä ja täällä. Capo edusti Kääpiösnautserimme-lehden joulunumeron kannessa:

Ja Koirafanituksen keskiaukeaman poikana julisteessa;

Lisäksi molemmat koirat olivat Pompan ständiä koristamassa näiden kuvien voimin, itse en puusilmänä asiaa huomannut jotta olisin voinut ständistä ottaa kuvan, mutta jälkeenpäin tutut kertoivat että siellä oli meidän kakarat olleet kuvissa esillä.

Muutoin elämä alkaa taas asettua takaisin uomiinsa, elämme tammikuun alussa aloitetun remontin keskellä ja saimme vihdoin hyvän hallipaikan Ojangon treenihallin valmistuttua, ja sen myötä ensimmäiset agilitykisat Kapteenin kanssa on lyöty lukkoon. Jospa saataisiin taas päivitettyä blogiakin vähän useammin kun ei tarvitse kykkiä evakossa muiden nurkissa. :)

8 tunnustusta

Blogi on viettänyt hieman hiljaiseloa – asuntomme todettiin homeiseksi, olemme olleet evakossa nyt pari viikkoa ja tilanne jatkuu vielä ainakin kuukauden. Nyt kuitenkin on pakko raapustella vähän jotain!

Olemme saaneet tämän kiertävän blogihaasteen jo muutamalta taholta (kiitos ainakin Nathalie ja Rebecca!), mutta ainakin kuukauden päivät olen yrittänyt kursia mielessäni kokoon kahdeksan tunnustusta – olen varmasti jo levittänyt kaikki asiamme niin avoimesti blogissa ettei ehkä ole jäänyt juuri tunnustettavaa.. Emme nyt säännöistä huolimatta laita tätä eteenpäin – olen nähnyt tämän jo niin monessa blogissa että harva lienee jäänyt enää haastamatta.

Haaste siis kuuluu näin:

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Koirablogia kun kirjoitellaan niin luvassa niihin liittyviä tunnustuksia.

1. Capon tulon jälkeen olen joutunut melko paljon tarkistelemaan ja loiventamaan käsityksiäni koiran koulutusta koskien. Koska Luna on ollut aina melko haastava ja sen käsittelyssä ei ole paljon virheitä sallittu, olen oppinut sen kanssa melko varovaiseksi siinä mitä teen jotta ei oteta ongelmien suhteen heti kilometriä takapakkia. Capo ei ole niinkään vaikea koira mutta huomattavan erilainen ja eri tavalla haastava koulutettava (haastava lähinnä siten, että sen motivoiminen ja mm. tokon kaltaisten lajien treenaaminen on täysin erilaista kuin puolipaimen-Lunan) – eikä siihen todellakaan päde samat säännöt kuin Lunan kanssa. Välillä olen kärsinyt tunnon tuskiakin siitä että olen komentanut Capoa huomattavasti lujempaa kuin olisin koskaan voinut kuvitella komentavani Lunaa, mutta kun johonkin tottuu lähes kuuden vuoden ajan niin eipä kai ole ihmekään että vähän itsekin hämmästyy kun yhtäkkiä taloon saapuu aivan erilainen eläin. No, oppia ikä kaikki.

2. Tutustuessani ensi kertaa Capon kasvattajaan Heliin, muistan muutaman kerran mielessäni manailleeni että hitsi kun olisi hyvä kasvattaja hollilla, mutta kun kasvattaa a) liian pientä ja b) liian rumaa rotua. :-D Tässäkin kohtaa sain muuttaa käsityksiäni, ei mennyt kauaakaan kun Helin koirat Capon isä Eppu etunenässä olivat muuttaneet mielipiteeni asiasta täysin. Ja sitten manailinkin jonkun aikaa mielessäni lähinnä sitä että piti jonkun aikaa odottaa ennen kuin se käppänä saatiin kotiin asumaan.

3. Luna on opettanut minulle ehkä elämässäni eniten itsehillintää. Olen ADHD-lapsi joka ei ehtinyt pysähtyä siihen jonoon jossa kärsivällisyyttä jaettiin, ja kun Luna kaikkine arkuuksineen ja muine pikku ongelmineen tuli, opetti se siinä sivussa itsehillintää minulle roimasti. Aran koiran kanssa kun ei paljon ryysätä tai oiota.

4. Ennen Capon tuloa en ollut kovin kilpailuorientoitunut koirien kanssa. Lunakin oli osannut tokon alokasluokan liikkeet jo vuosikaudet ennenkuin lopulta menimme kokeeseen, ja silloinkaan emme olisi menneet jos Linda ei olisi potkinut perseelle että nyt ois syytä vihdoin mennä. Ajattelin aina että meillä on ihan hyvä niinkin että lenkkeillään, omaksi iloksi treenataan ja sitten noita jälkipuolen hommia tehdään pidemmälle, mutta mihinkään kisoihin ei ollut ikinä mitään hinkua. Donin kanssa se tosin oli tokon osalta haaveena joskaan ei ehtinyt olla kovin konkreettisena tavoitteena, mutta Doni ei sitten koskaan ehtinyt startata syynä ensin keskellä metsää ilman autoa asuminen, sen jälkeen sairastelukierre ja lopulta sen tervehdyttyä se sitten äkillisesti menettikin henkensä. Capon tultua kisakärpänen on kuitenkin iskenyt toden teolla, olen jo vaikka kuinka monta kertaa ehtinyt harmitella etten saanut Capoa mihinkään agilitykisoihin joulukuun aikana – järkevän ajomatkan päässä ei oikein tuntunut olevan kisoja ykkösluokkalaisille. Ja sinne tokokokeeseenkin jo tekisi niin kovin mieli, jospa kohta päästäisi kun saataisi treenipaikka-asiat kuntoon.

5. Minulle tulee usein huono omatunto kun en voi antaa Lunalle enempää ruokaa. Se tuntuu olevan aina nälkäinen, mutta steriloituna lihoo erittäin helposti. Joskus huono omatunto iskee myös silloin kun Luna makaa lattialla mutta ei nuku, kun se näyttää niin masentuneelta!! Hysteerisen koiranomistajan viisaat mietteet…

6. En ole sillä tapaa kovin näyttelyihminen että erityisesti haluaisin kiertää kaikki näyttelyt ja viihtyisin niissä mielettömän hyvin. Minulle näyttelyreissut ovat siksi  kivoja että seura on hyvää – yleensä käyn näyttelyissä lähinnä Helin kanssa. Minusta on toki kivaa että Capo pääsee kehään ja on menestynytkin, mutta kuten aiemmin mainitsin niin kärsimättömälle se näyttelyissä väistämättä eteen tuleva odottaminen on välillä niin hankalaa. Ainoa kerta kuitenkin kun on ihan todella tullut tippa linssiin missään koirakinkereissä omien koirien kanssa oli Liettuan Voittajanäyttely. Jos joskus, niin silloin olen halunnut vajota maan alle, niin huonosti se meni. Jostain syystä (todennäköisesti itse jännitin kovasti ja se tarttui koiraan, lisäksi luulisin että olen jännityksissäni laittanut Capon hihnan liian kireälle) Capo pöydällä oloa lukuunottamatta halusi lähinnä istua. Minä siinä sitten henkeni hädässä Helin ollessa vielä Rain kanssa samassa kehässä yritin saada koiraa edustavaksi ja ihan totta, teki mieli jättää leikki kesken ja häipyä vähin äänin kehästä.  Liikkeet menivät kuitenkin hyvin (koska minäkään en ehdi hermostuksissani täristä liikkuessani ja aina liikkeitä esittäessä Capon hihna saa olla löysällä) ja tosiaan pöydällä Capo seisoi kauniisti. Olin kuitenkin aivan varma että me lennetään kehästä kuin leppäkeihäät ja liikkeiden esittämisen jälkeen tuomarin tullessa kättelemään luulin ensin että se heittää alkuun osan ulos, junnu-uroksia oli muistaakseni ehkä viisi? Siinä kohti kun tuomari kättelemisen sijaan tulikin osoittamaan Capon luokan voittajaksi ja näin ollen Liettuan tämän vuoden Juniorivoittajaksi, tässä nyt ensi kertaa muille kuin Helille tunnustan että silloin tuli itku.

7. Minua ärsyttää usein, kun haluaisin ostaa koirille ihania uusia asioita mutta ne eivät satu juuri silloin tarvitsemaan mitään. Tämän vuoden Messarikin oli jotenkin niin tylsä, kun ei voinut shopata sydämensä kyllyydestä. Ainoastaan yhdet valjaat sain ostettua Capolle, kun sen vanhat ei oikein passaa sille. Inhaa olla tuossa asiassa järkevä. Nykyään.

8. Minusta on ihanaa pukea koirille vaatteita. Ei siis mitään pilipaliprinsessamekkoja, vaan sellaisia vaatteita joita ne oikeasti tarvitsevat, kuten pakkassäillä manttelit tai Capon kohdalla treenien jälkeen BOT. Siksi minua harmittaakin aina lauhat talvet, kun ei pääse laittamaan koirillekin ulkoiluasuja päälle! Turhaan en nimittäin sorru niitä pukemaan, joku raja siinäkin kuitenkin.

Capo 2v.!

Vuodessa on kaksi päivää jolloin huomaan ajan menevän hirvittävän nopeasti. 20.4. Lunan synttäreinä ja 30.11. Capon synttäreinä.. Olemme tällä hetkellä evakossa kotoa ja valitettavasti kamera ei vielä ole päässyt mukaamme, mutta katsotaan josko sen voisi päivällä hakea evakkoretkelle mukaan ja saisi otettua synttärikuvat Räkiksestä.

Pikkujäbä on siis jo kaks vee, onnittelut meiltä myös muille Xtravaschnauza E-pennuille!

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Pyörähdettiin sitten Jyväskylässä KV-näyttelyssä. Hauskaa oli vaikka maailma pisti vastaan minkä ehti, lopulta selvittiin kuitenkin kotiin juuri ja juuri ehjin nahoin.

Ritari Räkäparta ja muutenkin koko neljän koiran poppoo esiintyi molempina päivinä ERI2, SA:n arvoisesti. Joka ikinen koira sai siis molempina päivinä täsmälleen saman tuloksen, tuomarina lauantaina italialainen Francesco Cochetti ja sunnuntaina irlantilainen Paul Lawless. Eipä tuolta siis irronnut mitään sen kummempaa ja kuten sanottua koko reissu oli muutenkin yhtä katastrofia toisensa jälkeen, mutta löytyipä sieltä silti ainakin yksi hyvä puoli; vuokramökkimme piha rantoineen oli ihanteellinen koirien kanssa reissaamiseen, koirilla oli tilaa juosta ja painia niin paljon kuin mieli teki.

Helin sanoin: “Lisäksi todettiin että kun koirat eivät tuomareiden mielestä olleet kauniita kuin kukat, eikä varsinkaan kotimatkalla oltu itsekään ruusuja, niin huumorin kukka jaksoi kukkia vielä loppusuorallakin. “

Mukanamme reissussa oli Capon lisäksi Xtravaschnauza Deirdré “Nala”, X. Gunpowder “Ruuti” ja X. Gingerbread “Sora”. Ylimmässä kuvassa painiharrastusta ylläpitämässä Capo ja Nala, keskimmäisessä Sora ja Ruuti ja alinna Ruuti, Sora ja Capo.

Lohjan Erkkari

Pikkujäbä Sipsimies kävi eilen esiintymässä Lohjalla kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyssä. Capo osallistui avoimeen luokkaan jossa se oli luokan ainoa erinomaisella laatumaininnalla palkittu uros ja vielä SA:n kera. PU-kehä olikin Xtravalaisten juhlaa, Capo PU4, Xtravaschnauza Gunpowder “Ruuti” PU2 ja X. Forza “Pontus” PU1!

Capo esiintyi taas hienosti ja “varmasti”, sillä alkaa selkeästi olla aika hyvä rutiini kehähommissa. Heli esitti Capon yksilöarvostelussa ja minä roikuin piuhannokassa PU-kehässä sekä kasvattajaluokkien arvostelussa.

Tuomarina toimi Olga Kupriyanova-Sinko, ja Capon arvostelu kuului näin:

Good size. Compact, strong. Good size head, very correct proportion. Nice strong neck, excellent topline. Nice compact body, nice set tail. Movements ok, correct coat & colour.

Capo osallistui myös Xtravaschnauzan kasvattajaluokkaan, joka sijoittui hienosti ROP-kasvattajaryhmäksi ja vielä päivän päätteeksi BIS2-kasvattajaryhmäksi!

Päivä Lohjalla oli pitkä mutta sitäkin mukavampi, mukana oli useampiakin uusia kasvoja nuorten XTRSCH-koirien haltijoista ja omistajista ja oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Täksi päiväksi olin ilmoittanut Capon agilitykisoihin mutta koska eilinen päivä oli pitkä, minulla viikko sairastelua takana ja aika monta viikonloppua putkeen ollaan Capon kanssa heiluttu kaikennäköisissä kissanristiäisissä, päätin pitää tänään vapaapäivän niistä ja keskittyä koirien kanssa sen sijaan uusien metsäreittien tutkimiseen ja pihatöiden tekoon.

Loput ottamani kuvat erikoisnäyttelystä (lähinnä tosin xtravoista) löytyvät täältä: http://kaapiosnautseri.kuvat.fi/kuvat/Erikoisn%E4yttely+Lohja+2011/

Seinäjoki KV

Sunnuntaina matkasimme Capon kanssa Seinäjoen kansainväliseen näyttelyyn, ja pikkumies esiintyi kuin hienoinkin showeläin, voittaen avoimen luokan ja ollen paras uros -kehässä neljäs kiilaten useammankin valion ohi ja koko saavutusrivi kuuluu siis AVO ERI1 SA PU4 VA-SERT.

Capon arvostelu Anne Sumen kehässä kuulosti tältä:

Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, urosmainen. Hyvä snautserin olemus. Pitkä pää, vielä kevyt kuono-osa. Erinomainen ylälinja. Hieman alhainen hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut takaa. Erittäin hyvä turkki ja väri. Erittäin hyvät sivuliikkeet, liian leveä takaliike.

Koska lähdimme matkaan jo perjantaina ollen pe-la yön Helin luona, lauantaina Lohjalla kääpiösnautsereiden jalostustarkastuksessa (johon tosin Capo ei osallistunut) ja illalla jatkaen Seinäjoelle, Luna oli isäni luona isän ja pikkusiskon hoidossa Järvenpäässä torstaista maanantaihin. Lumppari oli nauttinut täysin siemauksin ainoan koiran roolistaan huomion keskipisteessä, ja ensimmäistä kertaa elämässään kömpinyt isäni kainaloon sänkyyn nukkumaan öiksi. Kotiintulonsa jälkeen Capolle kiukuttelusta ei ole ollut tietoakaan, mutta sen sijaan koirat ovat leikkineet keskenään leikkimästä päästyäänkin. Hyvää taisi siis tehdä sillekin pieni irtiotto arkeen ja pääsy “maalle” pidennetyksi viikonlopuksi.

Agilitykisat vol 2.

Käytiin Kapteenin kanssa tänään toisissa agilitykisoissamme Hyvinkäällä. Viime viikonloppunahan tehtailimme hyllyjä kepeiltä, ja tämä viikko onkin ahkerasti treenattu keppien sisäänmenoja ja sehän toimi keppien osalta loistavasti, tällä kertaa teimme molemmilla radoilla hienot virheettömät kepit. Tai siis Capo teki, kun annoin sille tilaa tehdä enkä puskenut liian lähelle häiritsemään… Treeniä on kuitenkin ollut ehkä vähän liikaakin, Capo oli jo alkulämmittelyssä huomattavasti normaalia väsyneemmän ja mielenkiinnottomamman oloinen, ja se vaikutti tietysti myös vauhtiin radoilla ja aiheutti ylimääräistä haistelua sekä alussa että vähän radallakin. Lisäksi Capo ei ole koskaan treenannut minkään valtakunnan lajia tekonurmella vaan olemme aina treenanneet hiekalla tai kivituhkalla, joten todennäköisesti myös se vähän vaikutti vauhtiin koska siinä määrin oli hitaampia ratoja kuin viime viikolla, joskin ihanneajatkin olivat aika tiukkoja.

Tehtiin kuitenkin molemmilla radoilla nollat, agiradalta otettiin yliaikaa 0,09s ja hyppyradalla ehdittiin juuri ja juuri ihanneaikaan, -0,21s oli tulos. Olen kuitenkin ihan äärettömän tyytyväinen siihen että tehtiin hienot nollat, Capo ymmärrettävästi väsyneenä tekee helpommin virheitä ja etenkin olisi voinut odottaa siitä johtuvia virheitä kepeiltä jos nyt jostain, mutta ei. Kultamuru teki niin reippaasti ja urheasti tarkkaa työtä. <3

Saatiin siis ensimmäinen LUVA ja nyt  Capo saa vähän aikaa pitää agilitysta treenitaukoa niin saatais se vauhtikin sieltä takaisin. :)

Video hyppyradalta:

Kisojen jälkeen Capo oli ihan poikki, tässä urhea kilpailija lepäämässä kotimatkalla:

Kiukusta iloon

Olen melkein sanaton hämmästyksestä. Mutta vain melkein, joten ehkä saan kirjoitettua tästä meidän elämän pienestä mutta sitäkin iloisemmasta ihmeestä.

Pari viikkoa sitten oloni oli toivoton ja voimaton. Lunalla ei ole kovin hyvät hermot, sehän on paukkuarka ja pelkää vieraita ihmisiä. Se on myös hyvin tarkka resursseistaan, kuten ruoasta. Tämä ei ole aiemmin tuottanut ongelmia, sillä Capo ei kovin pienestä hätkähdä ja oppi nopeasti ettei Lunan ruoille kannata mennä.

Muutama viikko sitten se alkoi yhtäkkiä kiukutella Capolle kaikesta. Kirjoitin silloin muutamille Lunan elämää jo pidempään tunteneille näin:

 Nyt Luna on monta päivää rähissyt Capolle autossa ja sisällä ihan yhtäkkiä syyttä niin ettei Capo uskalla olla autossa sen vieressä (mikä on melko lailla pakko, koska mun auton takaosa on nyt jo sen verran viileä etten voi enää pitää koiria häkissä takana ja etuosassa on vierekkäin kaks penkkiä) eikä rentoutua kotona muualla kuin mun sylissä tai välittömässä läheisyydessä. Tänään kun sitä on väsyttänyt mutta Luna on ollut idiootti, se on kerran änkenyt väkisin mun tietokonepöydälle jotta se sais nukkua rauhassa ja sen jälkeen mun jalkoihin lattialle tietokonepöydän alle. Ja siis Luna rähisee sille välillä niin että Capo kiljuu, ja Capo ei kyllä helposti ota itseensä. Lisäksi mun täytyy ruokkia noi eri huoneissa jotta Capo uskaltaa syödä ja vartioida ettei Luna tuu sen lähelle mulkoilemaan sen syödessä ja Capo on suurimman osan lenkeistä vapaana koska Luna rähisee sille jos Capo vahingossakaan edes haistelee samaa paikkaa kuin Luna.

Luna ei ole myöskään tänä aikana leikkinyt Capon kanssa lainkaan, ja se suuttuu jos Capo haistelee sitä eikä lähde ensimmäisestä murahduksesta pois.

Mietin sitä että onko se jostain kipeä kun se ei halua leikkiä ja rähisee Capolle, mutta kun se rähisee semmosistakin asioista mitä ei oikein voi yhdistää kipuun. Enkä mä sitä paitsi löydä tosta koirasta mitään kohtaa mikä vois olla kipeä. Lisäksi se liikkuu ja käyttää kroppaansa muuten normaalisti. Ja vaikka se oiskin kipeä niin mitä mä voisin sille tehdä, koska todennäköisesti kipu olisi sellaista johon tarvitaan osteopaatin tai hierojan apua, eikä Luna anna vieraiden koskea itseensä.

Huoh. Masentaa tää voimattomuus, ja masentaa se että Capo joutuu kärsimään tästä. Ja toki myös se, että ei Lunakaan tästä nauti. Enkä mä ole lähellekään valmis luopumaan siitä vielä.
Oon tehnyt ton koiran eteen niin perkeleesti töitä ja nyt tuntuu että sillä ei oo ollu mitään väliä.

Aloin tietysti heti toimiin tilanteen muuttamiseksi. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota sen ruokavalioon, muutaman kuukauden näiden muuttopuuhien sun muiden takia Luna ei ole syönyt oluthiivaa (joka siis on b-vitamiinipitoista ja vaikuttaa pääkoppaan, tosin en tiedä kuinka paljon se siihen voi lopulta vaikuttaa) ja samoin Nutrolin meiltä loppui vähän ennen muuttoa enkä ole muistanut käydä ostamassa lisää. Niinpä aloin ensimmäiseksi lisätä ruokaan oluthiivaa ja kipaisin eläinkaupasta pullon Nutrolinia jota aloin myös lisätä koirien ruokaan. Toinen mihin kiinnitin heti huomiota oli se, että kun Luna on nyt lopettanut tavoitteellisemman treenaamisen ja käy enää jäljellä, meidän kahdenkeskinen aika on vähentynyt. Sisällä Luna ei juuri hae huomiota vaan yleensä makoilee itsekseen jossain, toisin kuin esimerkiksi Capo joka puuhastelee milloin mitäkin ja on kanssani koko ajan mukana kaikissa omissa puuhissani. Aloin käydä kerran päivässä Lunan kanssa ulkona pienen hetken kaksin, noin vartin-parikymmentä minuuttia, jolloin tehdään mitä milloinkin sattuu huvittamaan, yleensä jotain pieniä temppujuttuja, leikitään ja heitellään keppiä tai sitten käydään ihan vaan kävelyllä ja tehdään paljon iloisia luoksetuloharjoituksia. Tämä tekee Capollekin hyvää, sillä se ei ole koskaan oikein ollut kotona ihan yksin ilman toista koiraa seuranaan. Ja toki myös puutuin välittömästi tilanteisiin jotka näyttivät siltä että kohta Luna jyrähtää Capolle.

Ilmeisesti siis tämä kaikki on auttanut. Kaikki ärähteleminen on loppunut, autossa Luna on pari kertaa murahtanut Capolle mutta yhdellä kiellolle molemmat ovat rauhoittuneet olemaan omalla paikallaan. Murahteleminen autossa tosin on luultavasti johtunut siitä että kerran takkini taskusta tippui nameja koirien penkille ja käsijarrun lähistölle, ja Lunahan tosiaan on niistä nameista melko tarkkana. Namit tietysti siivosin tarkasti pois autosta.

Joka tapauksessa, kaikki alkaa näyttää nyt paremmalta. Itse asiassa tänään koin Lunan kanssa hetken jota en ole moneen vuoteen sen kanssa enää kokenut. Tietokonepöytäni on vasten sohvan selkänojaa, ja Luna nousi selkänojalle huitomaan minua tassullaan. Yleensä se kertoo minulle mitä haluaa kun nousen ylös – jos sillä on nälkä, se menee keittiöön, jos on päästävä ulos, se menee eteiseen. Olimme juuri käyneet ulkona joten luulin että se pinkaisee keittiöön ja olin valmistautunut olemaan reagoimatta koska koirat olivat kyllä pari tuntia sitten jo syöneetkin. Nyt Luna kuitenkin meni kyljelleen makaamaan ja tuijottamaan minua sohvalle kun nousin ylös. Kun menin sohvalle, se suorastaan hyökkäsi syliini möyrimään, ja siinä sitten maattiin kaikki kolme vierekkäin sohvalla minun rapsutellessa koiria, ja Luna nautti silminnähden.

Monena päivänä Capolla ja Lunalla on myös ollut kivat leikit ulkona kaksin, ovat leikkineet pitkään ja hartaasti.

Sanalla sanoen, ihana muutos!

Vilkas viikonloppu

Viikonloppuna meillä oli koirien kanssa paljon kaikennäköistä puuhaa. Heti lauantaiaamuna lähdimme Capon kasvattajan Helin kanssa sienestämään Inkooseen, tuloksena paljon kivoja kuvia Inkoon ihanista maisemista ja sieniä koirien kasvissoseisiin koko talveksi.
Heli toimi statistina ja minä sain kerrankin keskittyä ihan vaan kuvaamaan, tässä muutama kuva reissulta.

Inkoosta jatkoimme muutaman tunnin metsäilyn jälkeen Karjaalle kyläilemään äitini luokse, ja vielä koirat jaksoivat rehata ulkona äidin Cinja-koiran kanssa. Pikkusiskoni, perheen iltatähti Janni 8v. on kasvanut koirien seassa, ja sen kyllä huomaa..

Lauantaisen rentoilupäivän jälkeen sunnuntaina olikin vuorossa Capon debyytti kisakentillä.
Olin ilmoittanut Capon kahdelle hyppyradalle ja yhdelle agiradalle Riihimäelle, tuomarina Rauno Virta. Heti ensimmäiseksi käytiin mittauksessa, ja Capo mitattiin miniksi, huh! Minihän se toki onkin, mutta aiemmin mitattu 34-34,5cm korkeaksi joten vähän jännitti kuitenkin.

Kaikki radat oli tosi kivoja, ja Capo toimi ihan mielettömän hyvin. Nopeutta ja tarkkuutta löytyi, eikä meillä ollut huolen häivää paikoissa jossa suurin osa radan suorittajista otti mahdolliset virheensä, mm. putkia oli sijoiteltu ensimmäiselle kahdelle radalle melko kutsuvasti ja monen suoritus meni pipariksi kun koira meni putkeen väärästä päästä. Capo oli hyvin täsmällinen mutta silti nopea, ja edelleen olen erittäin iloinen meidän radoista, vaikka käytiinkin hakemassa kolme hyllyä, kaikki kepeiltä. Todennäköisesti kisajännitys teki sen, että en lopultakaan ottanut Capoa tarpeeksi hyvin haltuun ennen keppejä, koska se ei vielä osaa täysin hakea oikeaa ensimmäistä keppiväliä. Aina toisella yrittämällä kepit menivät täysin puhtaasti, kun itsekin tein parempaa työtä tietysti kun peli oli jo siltä osin menetetty. Lisäksi ensimmäisellä radalla lensin turvalleni maaliviivalle viimeisen esteen viereen, ja tietysti Capo tuli kysymään että mitä sä oikein puuhaat, josta syystä tehtiin komea 14sek ihanneajan ylityskin kun minä keräilin itseäni kentästä ennenkuin sain hyppyytettyä Capon viimeisen esteen yli. Mutta saatiin me silti raikuvat aplodit ja hauskaa oli! Hyvä mieli on siis, Capo jaksoi pitkän päivän hyvin (luokissa oli keskimäärin 30-40 osallistujaa, ensimmäinen startti oli klo 9.00 ja viimeinen klo 12.30) ja tosiaan radat menivät muuten aivan nappiin. Agiradalla Capon aika oli keppien uudelleenottamisesta huolimatta 4 sekuntia alle ihanneajan vaikka kontaktitkin otettiin tosi rauhassa, ja nollalla sijoitus olisi siis voinut olla hyväkin, muistaakseni siltä radalta tehtiin kaksi nollaa mineissä. Hyvä mieli siis ja radat oli niin kivoja että täytyy päästä Raunon radoille vielä uudelleenkin, mutta nyt me otetaan ne kepit tämänpäiväisen lepopäivän jälkeen tehotreeniin että jos saataisiin niitä tuloksiakin vielä aikaiseksi :D