Perkeleen kuvaterveiset

Perkelekin on ollut kanssamme joulua viettämässä viikon ajan, ja olihan siitä otettava kuviakin sitten.

Ensin Perkele tarkasti kaikki vanhat lempipaikkansa, ensimmäisenä tiskialtaan. Siellä on edelleen yhtä hyvä kolistella kuin ennenkin! Pahoittelen sotkuista keittiötä.

Tämän jälkeen käytiin tähyilemässä lintuja telkkarin päältä. Televisio oli tosin sitten viimekokeilemisensa vaihtunut litteämmäksi malliksi mitä Perkele ei varsinaisesti ottanut huomioon loikatessaan sen päälle. Lopulta kuitenkin kaikki raajat olivat sopuisasti television päällä ja pihamaan tarkastaminen saattoi alkaa.

Perkele myös teki välittömästi huomion siitä että hänen liskotelevisionsa olikin muuttanut tänne! Niinpä loppuaika meni terraarion päällä liskoja tiiraillessa ja sivusilmällä myös vähän terraarion päällä olevasta ikkunasta katua tarkkaillessa.

Joulu

Meillä joulua on vietetty hyvin koirallisissa merkeissä, ollaan treenattu, lenkkeilty, leikitty ja mitä kaikkea sitä nyt voi koirien kanssa puuhata..

Niihinkin askareisiin mihin ei varsinaisesti koiraa tarvita, ovat koirat siitä huolimatta ottaneet osaa. Luna on muun muassa innokkaasti ollut mukana paketoimassa lahjoja. (Tähän välihuomautuksena, meillä ei tueta Pedigreetä emmekä normaalisti käytä mitään ko. lafkan tuotteita, mutta koska isäni halusi jokaiselle perheen koiralle ostaa yhen koirankeksilaatikon, otettiin ne kiltisti vastaan ja laitettiin pakettiin jouluaattoa odottamaan.)

Luna toimi laaduntarkastajana ja paketoimisen Virallisena Valvojana.

Jouluaattopäivänä Luna myös mielellään valvoi joulukuusen alla olevan lahjakasan hyvinvointia.

Joulukuvat ovat jääneet varmaan viimeisenä viitenä vuonna ottamatta, joten tänään pikkusiskon avustuksella otimme jouluisen ryhmäkuvan ja yksittäiskuvatkin koirista. Ryhmäkuvassa on mukana hoitokoira Kevin, joka niin reippaana ja touhukkaana osallistui kuvaussessioon että olihan senkin annettava kuvaan liittyä.

Sitten vielä erikseen Timi

ja Luna.

Hyvää joulua!

Voittaja ja Pohjoismaiden Voittaja 2009

Olimme Lunan kanssa viime viikonloppuna (12.-13.12.) edustamassa Etsijäkoiraliittoa Messarissa. Luna käyttäytyi koko viikonlopun äärettömän hyvin, ja etenkin lauantaina sillä tuntui olevan älyttömän hauskaa. Jatkuvasti piti saada olla liikkeellä ja tehdä jotain siitä huolimatta että kiersimme tungoksissa ja muutenkin ahtaissa halleissa. Lauantaina arvelimme että eiköhän koira ole illalla väsynyt kun olimme Messuilla aamuyhdeksästä iltakahdeksaan, mutta Luna oli asiasta eri mieltä. Tottahan illalla jaksoi käydä kävelyllä, leikkiä, rouskutella luita ja muuten vain puuhastella. Ja heti sunnuntaiaamuna se oli tikkana ylhäällä kysymässä että taasko mennään! Sunnuntai-iltana meno onneksi oli vähän tyynempää ja Lunakin käytti illan enemmän lepäilemiseen kuin touhuamiseen.

Toinen iloinen Messarissa sattunut yllätys oli se, että Luna oli häkissään erinomaisen nätisti. Sitähän ei ole koskaan pidetty häkissä missään vaikka sillä on ihan pennusta saakka ollut tuo iso metallihäkki. Nyt kuitenkin koira tuupattiin häkkiin ja niin kauan kun en ollut näkö-tai hajuetäisyydellä, pysyi Luna kuulemma hiljaa ja nätisti häkissä. Välittömästi sen huomatessa minut alkoi vaativa tassu rämplätä häkin ovea ja vieno itku kuulua. Jatkossa siis Lunankin voi tarvittaessa häkkiin sulkea esim. tapahtumissa, nyt kun on testattu sen reagoiminen siihen. Aiemmin sitä ei ole häkissä pidetty juuri siitä syystä että se on aina ollut hieman ahtaanpaikankammoinen ja parivuotiaana häkkiä kokeillessaan meinasi rikkoa itsensä kokonaan jouduttuaan suljetuksi sinne.

Iloinen virne naamalla oli ja pysyi  (huomatkaa sen valjaiden uusi etuosa, maastokuvioinen!)

Erityisesti Luna kunnostautui ravinnonhankinnassa ja onnistuikin siinä kiitettävästi.

Timille ostimme näyttelystä Nutrolin Senioria (kokemuksia luvassa myöhemmin kun mahdolliset vaikutukset jo voisivat näkyä) sekä  punaiset Jyryn y-valjaat jotka ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Ne ovat tukevat, eivät hankaa ja pysyvät erinomaisesti paikallaan. Ainoa miinus on se, että kaulaosa on vedettävä pään yli eikä sitä saa esim. soljella auki. Kaulaosa tuppaa ottamaan kiinni Timin korviin ja siksi sitä ei voi vaan hellästi sujauttaa pois, mikä taas ei ole hyvä ottaen huomioon että Timillä on ollut ongelmia yhden niskan nikaman kanssa. Timi kuitenkin ratkaisi tämän asian itse oppimalla kahden kerran jälkeen vetämään itse päänsä pois meidän vain pidellessä valjaista kiinni. Näin ei tule satutetuksi koiraa tai vedettyä liian voimallisesti valjaita pois.

Valitettavasti valjaita ei juurikaan Timin turkin alta näy, mutta tässä nyt vielä valjaat käytössä heti maanantaina Messarin jälkeen.

Käykäähän täyttämässä myös tämä:  http://www.ruokintakysely.fi/

Lisää jälkivideoita

Tällä viikolla olemme taas kuvanneet kaksi Lunan jälkeä. Toisen jäljen joka kulki asuinalueella, laitan hieman myöhemmin esille sillä YouTube ei hyväksy yli 10 minuuttisia videoita (jälkivideolla on pituutta 12min) joten jostakin kohtaa täytyy videota hieman pätkäistä.

Valitettavasti jäljen kuvaamisen ajaksi oli jäänyt päälle väärä valkotasapainoasetus edellisen illan kuvauksen jäljiltä, mutta siitä pitäisi tästä huolimatta näkyä kuitenkin vähän tuota Lunan työskentelyä, mikä on pelto- ja metsämaastossa (joskin jälki kulki koko ajan polulla, maastossa jossa käy kymmenittäin koiria joka päivä eli häiriöhajuja oli paljon) huomattavasti erilaista kuin esimerkiksi asvaltilla tai ensimmäisellä jäljellä maastona olleella pururadalla.

Jälkivideo nro. 2

Ajanvietettä

Syksyn pimeyden saavuttua leikkiminen koirien kanssa pihalla on vähentynyt – tai suoraan sanottuna loppunut kokonaan. Pari tuntia päivässä lenkkeilemme ja Luna on lisäksi saanut uuden parhaan kaverin jonka kanssa käydään ulkoilemassa noin 4-5 kertaa viikossa. Kyseinen koirien isäntäkokelaan saksanpaimenkoiranarttu Åsa on Lunalle oivallista seuraa ja koirat viihtyvät erinomaisesti yhdessä. Poru tulee lähinnä silloin kun ei pääse samantien leikkimään kun tavataan vaan ensin pitää ajaa autolla sopiviin maastoihin..

Niinpä siis Luna ikuisena lapsena on ryhtynyt urakalla leikkimään sisällä iltaisin.

Aktivointilelut eivät ole saatavilla päivittäin vaan niihin laitetaan täytettä noin kerran viikossa tai kahdessa jottei Nuna menisi aivan ylikierroksille ja unohtaisi rauhoittumisen taidon. Näin ihana se aktivointilelu kuitenkin on…

Jollei aktivointilelua ole annettu mutta Lunaa siltikin leikityttää, osaa se kaivaa tarpeelliseksi katsomansa määrän leluja lelulaatikostaan (lelulaatikko on sängyn alla oleva pyörät allaan liikkuva noin metrin pitkä ja puoli metriä leveä laatikko jonka Luna osaa itse ottaa esiin sängyn alta) ja joko mennä itsekseen leikkimään niillä sängylle tai tuoda henkilökuntansa luokse merkitsevästi.

Myös Timi on ensimmäistä kertaa elämässään innostunut aktivointilelusta.Timihän on aiemmin ollut hyvin ongelmanratkaisukyvytön ja avuton, koska siltä ei ole koskaan oikein tajuttu vaatia kauheasti oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä. Pitkällisen harjoittelun tulos alkaa kuitenkin pikkuhiljaa näkyä ja nyt Timi alkoi itse kaivaa nameja Kongista ulos sen sijaan että olisi istunut sen viereen ja odottanut että joku tulee apuun.

Nunalla taas ongelmanratkaisukykyä riittää, sen kanssa yritettiin myös hieman leikkiä leikkiä jossa ihmisen käsi vilistää peiton alla ja koira sitten voisi sitä peiton päältä saalistaa. Vaan ei Luna. Se lähti etsimään vilistäjää peiton alta…

Ja leikkien lisäksi on tietty istuttu sohvalla katsomassa telkkaria.

Etsintähommia

Kävimme tiistaina 3.11. Lunan kanssa Espoossa jäljestämässä 3km pituisen harjoitusjäljen kurssin puitteissa, ja saimme hieman kuviakin.

Jäljellä oli niin peltoa, metsää, asuinaluetta, tienylityksiä kuin siltojakin, maali oli sisällä talossa ja lisäksi haju annettiin esitietona vain “koira on nähty juoksemassa tällä tiellä”. Minä ohjaajana en siis tiennyt ollenkaan missä jälki menee, itse asiassa huonosti Espoota tuntevana minulla ei ollut edes mitään aavistusta siitä missä ilmansuunnassa maali ylipäätään sijaitsee. Niinpä kaikenlainen ohjaaminen oli tietenkin mahdotonta (ja niin pitääkin olla), sitäkään en tiennyt mihin jälki lähtee joten hajua koiralle ja koira töihin. Osoittautuikin että minä olin antanut hajun koiralle oletuksena että se lähtee tiettyyn suuntaan tietä eli rintamasuuntani oli sinne päin, mutta hienosti Luna korjasi että kyllä tämä jälki tästä ihan vastakkaiseen suuntaan menee.. Luna onkin todella huimasti edistynyt viime aikoina etenkin itsenäisessä työskentelyssä, ja nykyään se, että koira vilkaisee minua vähän kysyvästi, tarkoittaakin poikkeuksetta sitä että haju on jostain syystä loppunut. Todella opettavaista oli tehdä pitkää jälkeä niin että itse jäljen tekijä oli seuraamassa koko jäljen ja osasi kommentoida koiranlukemistani. Eräässä kohdassa jäljen tekijän toinen koira oli hypännyt jäljestettävän päälle, maalikoira oli tästä hermostunut ja Luna merkkasi paikan kierimällä samassa kohtaa. Erityiskiitoksia kuitenkin saatiin siitä että luen koiraani tosi hyvin, ja siitä olen kovin tyytyväinen. Olen myös useaan kertaan syksyn aikana haastavilla jäljillä yllättynyt siitä, kuinka osaava koira minulla oikeastaan on käsissäni.

Ja sitten niitä kuvia!

Uusia koteja

Toukokuun lopulla vein Perkeleen hetkeksi aikaa hoitoon siskolleni, ja koska sekä kissa että sisko tuntuivat olevan tilanteeseen niin tyytyväisiä, venyi hoitosuhde aavistuksen pidemmäksi. Kissa tuntuu olevan elämäänsä erinomaisen tyytyväinen isommassa asunnossaan kaikkine virikkeineen, ja niinpä Perkele on tänään vaihtanut omistajansa “virallisestikin” siskooni, eikä siis enää tule meille kotiin. Sen nimikin tuntuu nykyään olevan enemmänkin “Ihana Pikku Kissa”, joka ehkä kielii siitä että kun tilaa on enemmän(ja varmasti huomiotakin), tulee tuhoja ja ongelmakäyttäytymistä esiin vähemmän. Muutama kuva Perkeleen elämästä uudessa kodissaan, kuvat on ottanut Jenni Lindström.

Vastavuoroisesti siskon joutuessa luopumaan terraarioeläimistään, muuttivat leopardigekot Mango, Bamboo ja Khali meille. Terraarioiden sisustus on meillä hieman kesken, ja kuvien ottamisella yritin häiritä liskoja mahdollisimman vähän joten toistaiseksi näihin on tyytyminen, täytyy jatkossa yrittää ottaa vähän parempia kuvia.

Khali

Mango

Bamboo

Perkeleen mielestä liskot olisivat voineet muuttaa esimerkiksi hänen mahaansa, mutta oli kuitenkin vähän myöhässä.

Ostoksia

Viime aikoina olemme käyneet koirien kanssa useampaankin otteeseen ostoksilla. Luna ilmoitti äidin luona ollessa että äidin Cinja-koiran aktivointilelu on ihan must ja onhan Lunan saatava mitä Luna haluaa. Timin kanssa sen sijaan huomasimme iltojen pimetessä että vilkkupanta olisi ehdoton. Niinpä lähdimme metsästämään näitä.

Lunan ja myös Cinjan rakastama aktivointilelu on Busy Buddy Waggle, aiemmin Lunalla on ollut monenlaisia aktivointipalloja ja itse rakennettuja viritelmiä mutta mikään niistä ei ole vetänyt vertoja tälle, riippumatta siitä mitä namiskaa leluissa on sisällä. Äidinkin luona Wagglessa oli sisällä juustopaloja, ja samanlaiset juustopalat eivät Lunaa paljoa kiinnostaneet motivaatiopallossa ollessaan. Olin ensin hieman skeptinen sen suhteen (hysteerisenä koiranomistajana) että lelun molemmissa päissä olevien reikien sisäpuolella oli kumiset “hampaat”, mutta ne osoittautuivat niin pehmeiksi etteivät tunnu ikäviltä kun namia koettaa saada lelusta ulos. Äidin luona Lunan jälleen testatessa lelua se ei tosin joutunut kaikkia nameja kaivamaan lelusta ulos omin voimin kun viimeiset namit kaivoi Lunan uskollinen ihailija ja apuri.

Timille aloin miettiä vilkkupantaa, koska se kuulee kun sitä kutsutaan ja myös halu tulla luokse on selkeästi kova, mutta koska se ei hahmota mistä ääni tulee eikä näekään enää kovin pitkälle (ts. jos seison parinkymmenen metrin päässä siitä valoisaan aikaan pellolla, yrittää Timi selkeästi kyllä tulla mutta kun ei tiedä mihin). Usein se sitten yrittää joko palata takaisin sinne mistä tuli, koettaa useita eri suuntia josko joku niistä olisi oikea ja lopulta jähmettyy paikalleen jos ei löydä.  Koska illat pimenevät yhä nopeammin enkä ehdi koiria käyttää pitkällä vapaanajuoksulenkillä aina ennen pimeää, piti keksiä jokin heijastinliiviä ja taskulamppua tehokkaampi keino siihen että vaikkei Timi aina tiedä missä minä olen, minä tietäisin missä Timi on.

Timin karvaisuuden takia taas mikä tahansa panta ei kelpaa, vaan sen piti olla sellainen joka näkyy vaikka karvaa olisikin edessä. Karjaan Mustista ja Mirristä sellainen sitten löytyikin ja mukaan tarttui PolyBrite Lighted Collar Shamrock-Green. Panta näkyy myös karvojen läpi, jopa itse asiassa paremmin ja laajemmin kuin ollessaan karvojen päällä.  Pannan saa sekä vilkkumaan että olemaan päällä jatkuvasti, se on tukeva, ja myös siinä kiinni oleva lenkki hihnaa varten on sellainen mihin hihnan uskaltaisikin kiinni laittaa.

Loppuun vielä Timi syysterveiset metsälenkiltä Karjaalta.

Timin talvitrimmi

Timin puolivuosittaisen trimmin aika tuli taas – kaikki karvat etujalkojen hapsuja (tosin niistäkin lähti noin puolet) lukuunottamatta leikeltiin mahdollisimman lyhyeksi jotta kuraa ja roskaa sekä ehkä jossain vaiheessa luntakin jäisi koiraan kiinni mahdollisimman vähän.

Timiä myös usein luullaan lihavaksi, mätsäreissäkin usein tuomarilta kuultu kommentti on että “katsoin kun tulitte kehään että onpa tukeva koira, mutta sitten se tulikin pöydälle ja eihän sillä ole yhtään ylimääräistä”. Sen lisäksi että Timi on muutoinkin aika iso perhoskoiraksi, on sillä karvalisää aika paljon. Niinpä otimme kuvat ennen ja jälkeen Timin pesun.. Koska yhdistetty vessa-kylppärini on vähän ahdas kuvaamiseen, eivät kuvat ihan huippuluokkaa ole mutta pitäisi niistä jotain näkyä.

Ennen:

Jälkeen:

Ja trimmattuna:

Syksy

Syksy tuli – meillä vähän vauhdikkaammissa tunnelmissa. Kuvia on otettu oikein urakalla viikonlopun aikana, ja pitäähän niitä vähän esitelläkin.

Lunan syksy näyttää lähinnä tältä:

Kyllä se aina hetken malttaa käskystä odotellakin.

Mutta sitten ois taas mentävä!

Timi ei enää jaksa nuorten tavoin kaahottaa vaan keskittyi jälleen enemmänkin poseeraamiseen.

Vaikka kun liikkeelle lähdetään niin aikamoista menoa se Timinkin on.